vanhamuseo

SUOMEN VANHA KALASTUSMUSEO

Museo toimi kalastusalan virkamiesten ansiosta

Suomessa vaikutti 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa vireä kalastusmuseo. Paitsi että museo keräsi, luetteloi, huolsi ja esitteli kalastusalan aineistoa, se myös kehitti oman aikansa kalataloutta.Helsingissä toiminut museo oli keskushallinnon alaisuuteen vuonna 1860 perustetun "kalastustentarkastelijan" viran haltijoiden ylläpitämä. Kalastustentarkastajilla oli mahdollisuus työssään luontevasti tallentaa kalastusaineistoa. He näkivät kalatalouden kehittämisen kokonaisuutena, jossa kalastuksen perinnön säilyttäminen oli tärkeää uuden tiedon kokoamisen rinnalla. Museo oli toisaalta myös osa museolaitoksen kehitystä, sillä museotoiminta vilkastui 1800-luvun lopulla. Kalastusmuseon syntymiseen lieneekin osaltaan vaikuttanut yleinen muinaismuistoaatteen herääminen Suomessa: sen näkyvimpänä osoituksena oli Muinaistieteellisen toimikunnan perustaminen vuonna 1884. Virkamiehet ja muut ylemmässä asemassa olevat ihmiset alkoivat 1800-luvun lopulla harrastaa museoasioita, kotiseututyö voimistui, museoiden luominen yhdisti sivistyneistöä ja tiedemiehiä kansallisten päämäärien taakse. Kalastustentarkastajaa lähinnä oli luonnollisesti kalastuskulttuurin tallennus.

Museon toiminta ja näyttelyt

Varhaisimmat tiedot Kalastusmuseosta ulottuvat 1880-luvulle, jolloin kalastustentarkastajana oli Anders Johan Malmgren (virkakausi 1865-1889). Mahdollisesti jo virkaa vuosina 1860-1864 hallinneen Henrik Johan Holmbergin aikana oli kerätty museoaineistoa, sillä säilynyt esineistö on suurelta osin peräisin 1850-70 -luvuilta. Museo toimi kauan kalastustentarkastajan kanslian yhteydessä. Kalastustentarkastaja Oscar Fritiof Nordqvistin virkakaudella (1889-1902), vuonna 1894, museo sai perusnäyttelytilat, kun jatkuvasti karttuneita kokoelmia haluttiin paremmin esitellä yleisölle. Myöhempi viranhaltija Jonas Albin Sandman (virkakausi 1902-1918) sekä tämän apulainen Toivo Henrik Järvi olivat edelleen kalastusmuseon kehittäjiä ja kokoelmien kartuttajia.

Kalastusmuseo keräsi aktiivisesti aineistoa muun muassa virkamiesten toimitusmatkojen yhteydessä. Museo sai myös lahjoituksia. Keruuseen paneuduttiin huolella, sillä kokoelmat olivat monipuoliset ja esineet hyväkuntoisia. Museon esittelevä toiminta oli vilkasta. Aineistoa esiteltiin jatkuvasti museon perusnäyttelyn avulla. Seuraavassa koosteessa ovat museon näyttelytilojen vaiheet vuosina 1894-1920:

1894-1895: Helenankatu 3. Kalastustarkastajan viraston yhteydessä. Avoinna ke ja la klo 12-14.

1895-1913: Helenankatu 5. Kalastustarkastajan viraston yhteydessä. Avoinna ke ja la klo 12-14.

1913-1918: Etelä-Esplanadinkatu 4. Erillinen näyttelyhuoneisto, virasto Unionionkatu 26. Avoinna ke ja la klo 12-14.

1919-1920: Tähtitorninkatu 2. Kalastushallituksen tiloissa. Ei tietoa aukioloajoista.

Museota esiteltiin ja tehtiin tunnetuksi myös yleisten maatalous- ja kalastusnäyttelyjen yhteydessä. Kalastusmuseon esineistö oli niissä usein pääosissa. Näyttelyistä julkaistiin esitteitä. Lisäksi Suomen Kalastuslehti teki museoasiaa tunnetuksi.

Museon loppu ja elvytystyön alku

Kalastusmuseo jouduttiin kuitenkin lopettamaan. Sisällissodan yhteydessä kalastuksentarkastajan viraston ja kalastusmuseon tilat jouduttiin yllättäen luovuttamaan saksalaisille sotilaille. Toiminta ei elpynyt pysyvästi, vaikka syksyllä 1918 perustetun kalastushallituksen tehtävänä olikin huolehtia kalastusmuseon hoidosta. Kalastushallituksen tiloissa oli museon viimeinen perusnäyttely vuoteen 1920, jolloin nämä tilat tarvittiin muihin tarkoituksiin.

Museoasia jäi kaiken kaikkiaan liiaksi kalatalousalan hallinnon vastuulle. Kalastushallinnon organisaatiomuutoksissa sekä tilojen ja määrärahojen puuttuessa ovat museotoiminnan mahdollisuudet olleet heikot. 1900-luvun jälkipuoliskolla on useaan otteeseen pyritty saamaan aikaan kalastuksen erikoismuseo, joka muun muassa tallentaisi Kalastusmuseon jäämistön ja toimisi muutenkin tuon museon hengessä kalataloutta edistäen. Vuonna 1978 perustettiin tätä silmälläpitäen valtakunnallinen Kalastusmuseoyhdistys ry., jonka työn tuloksena myös Kalastusmuseon kokoelmat on saatu vihdoin 1990-luvulla uudelleen inventoiduksi.

Kokoelmien värikkäät vaiheet

Museon toiminnan lakkaamisen jälkeen sen arvokkaat kokoelmat joutuivat tuuliajolle. Vain osa esineistä pelastettiin Kansallismuseoon. Tämä esineistö säilyi Kansallismuseon varastoissa, osin myös perusnäyttelyssä. Sittemmin ne annettiin Kalastusmuseoyhdistykselle suunniteltua uutta kalastusmuseota varten.

Suuri osa esineistä kuitenkin jäi aikanaan kalastushallituksen varastotiloihin ja edelleen kalastushallituksen lakkauttamisen (v. 1924) jälkeen maataloushallituksen laitosten varastoihin. Melko hyvin säilyi Evon kalastuskoeaseman ja kalanviljelylaitoksen sekä nykyisen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tiloihin pelastettu esineistö. Sitä vastoin esineistö, joka vuonna 1924 siirrettiin maataloushallituksen varastotiloihin, tuhoutui suurelta osin. Syynä olivat huonot varastotilat ja esineistön kulkeutuminen yksityisille. Tuhoa täydensi varastotilojen remontti ja muutto 1960- ja 1970 -luvuilla. Osa tästäkin esineistöstä on onneksi säilynyt kalastusalan laitosten ja virkamiesten hoivissa. Kansallismuseon ovien ulkopuolelle jäänyt kokoelma luetteloitiin vasta vuonna 1992 Kalastusmuseoyhdistyksen toimesta Riihimäellä, jonne se samana vuonna siirrettiin.

Esineistön lisäksi oli Kalastusmuseon kokoelmissa tai museota hoitaneiden virkamiesten hallussa myös valokuva- aineistoa, arkistoja ja kirjallisuutta. Sen vaiheet seurailivat esineistön vaiheita. Varsinkin vanha kuvakokoelma, joka on pelastettu monien dramaattistenkin vaiheiden jälkeen museoviraston ja Kalastusmuseoyhdistyksen kokoelmiin, on erittäin arvokas. - Kuvakokoelma on saanut yksityiskohtaisen esittelynsä aiemmin Kalastusmuseoyhdistyksen kuvajulkaisussa "Näin ennen" (Eero Naskali, 1993).

Suunniteltuun kalastusmuseoon kuuluvat vanhan Kalastusmuseon kokoelmat ovat Kalastusmuseoyhdistyksen hallinnassa ja käytettävissä. Pelastunut kokoelma antaa tulevan museon toiminnalle hyvin painavan historiallisen ja kulttuurisen perustan. Kalastusmuseoyhdistys on lisäksi kerännyt vuoden 1978 jälkeen suuren määrän esine- ja valokuva-aineistoa vanhan kokoelman rinnalle, pyrkien ottamaan huomioon kalastuksen nopean kehityksen 1900-luvulla.